Ida Aalberg (1857 – 1915) – Suomalaisen Teatterin tähti Janakkalasta

Ida Aalbergin perhe muutti 1850-luvulla ratamestarin taloon. Nykyään talo toimii Ida Aalberg -museona.

Ida Aalberg oli suomalaisen teatterin ensimmäinen todellinen tähti. Hän syntyi Janakkalan Leppäkoskella vuonna 1857. Ida oli Leppäkosken kartanossa tallirenkinä työskennelleen Antti Ahlbergin ja hänen vaimonsa Charlotta Lindroosin toinen lapsi. 1850-luvulla Antti Ahlberg palkattiin rakentamaan rautatietä Helsingistä Hämeenlinnaan ja kun hänet ylennettiin ratamestariksi, koko perhe muutti ratamestarin taloon rautatien viereen.

Sekä Charlotta että Antti olivat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan verrattain vanhalla iällä, ja heille oli tärkeää, että heidän neljä poikaansa pääsivät opiskelemaan Hämeenlinnan Lyseoon. Ida oli kuitenkin myös tiedonnälkäinen ja oli lisäksi niin voimakastahtoinen, että paikka koulusta oli löydettävä hänellekin. Tuolloin vain yläluokkaisten perheiden tyttärillä oli mahdollisuus käydä koulua. Ida pääsi vuodeksi ruotsinkieliseen peruskouluun, sitten pariksi vuodeksi suomenkieliseen tyttökouluun, ja lopulta yksityisopetukseen.

Idan ollessa 15-vuotias Janakkalassa joululomaansa viettävät ylioppilaat pyysivät häntä esiintymään heidän kanssaan näytelmässä, jonka he olivat kirjoittaneet. Sipilän talossa Leppäkoskella järjestetyt esitykset olivat menestys. Tuon menestyksen innoittamana Ida karkasi kotoa Hämeenlinnaan, kun Suomalainen Teatteri saapui kiertueellaan kaupunkiin. Teatterin perustaja Kaarlo Bergbom palkkasi Idan näyttelijäksi, kun tämä täytti 17 vuotta.

Ensimmäisinä vuosina Suomalaisessa Teatterissa (1874-1877) Aalbergilla oli useita pieniä rooleja eri näytelmissä ja hän toimi avustajana oopperaesityksissä. Vuonna 1877 Aalbergin rooli unkarilaisessa näytelmässä kiinnitti yleisön huomion.

Vuosina 1878 ja 1880 Aalberg opiskeli näyttelemistä Dresdenissä. Opinnoista oli hyötyä, sillä vuonna 1879 hän teki Helsingissä kaksi merkittävää roolityötä. Vuonna 1880 hän jatkoi matkustamista Euroopassa, läpi Münchenin ja Wienin Budapestiin, jossa hän saavutti menestystä. Aalberg teki suuren läpimurtonsa Helsingissä Suomalaisessa Teatterissa samana vuonna, Noran roolissa Henrik Ibsenin ”Nukkekodissa”. Aalberg sai erityiskiitosta realistisesta näyttelemisestä, josta puuttui raskas paatos.

Ida Aalberg -museon näyttelyssä on esillä Aalbergin uraan liittyvää materiaalia, kuten tämä upea Elinan surma –näytelmän jäljennepuku.

Ida Aalberg vakiinnutti paikkansa naispäärooleissa, ja hänen taitonsa koomikkona sekä kyky kuvata traagisia sankarittaria olivat tärkeitä Suomalaisen Teatterin ohjelmistossa, jota laajennettiin koskemaan sekä klassisia teoksia että uusimpia kotimaisia näytelmiä. Aalberg jätti Suomalaisen Teatterin jo vuonna 1883, mutta jatkoi siellä esiintymistä 1880-luvun lopun jälkeen, yleensä vierailevana näyttelijänä teatterin muututtua Suomen Kansallisteatteriksi. Hänen vierailujaan odotettiin Helsingissä aina innolla.

Suuri osa Aalbergin innostuksesta työssään suuntautui ulkomaille. Hän teki opintomatkan Pariisiin 1883-1884, ja seuraavien kolmen vuoden aikana hän esiintyi usein ulkomailla. Esimerkiksi vuonna 1885 hänet valittiin Ofeliaksi Shakespearen Hamletissa Tukholman Kuninkaallisessa Draamateatterissa ja esitti osan suomeksi. Hän esiintyi myös Norjassa ja Kööpenhaminassa.

Vuonna 1887, 30-vuotiaana, Aalberg avioitui asianajaja Lauri Kivekkään kanssa. Tämä sai ihmiset toivomaan, että Aalberg olisi viettänyt enemmän aikaa kotimaassaan. Vuonna 1890 Aalberg kuitenkin kiersi Berliinissä. Avioliitto Kivekkään kanssa päättyi, kun hän menehtyi vuonna 1893. Samalla teatterin tyyli muuttui yhä realistisemmaksi, ja Aalbergin oli vaikea löytää omaa paikkaansa. Hän ei myöskään koskaan tehnyt suurta kansainvälistä läpimurtoa.

Syksyllä 1893 Aalberg kokosi kasaan joukon näyttelijöitä ja yhdessä he lähtivät Aalbergin mukaan nimetylle suomenkieliselle kiertueelle. Seuraavana vuonna Aalberg avioitui Aleksandr Uexküll-Gyllenbandin kanssa, joka oli Pietarissa asuva saksalaisvenäläinen paroni.

Vuosikymmenen lopulla Aalberg ei esiintynyt lähes kolmeen vuoteen sairauden takia. Hän teki viimeiset pitkät kiertueensa 1900-luvun alussa. Hän sai hienoja arvosteluja muun muassa Riiassa, Pietarissa ja Moskovassa.

Aalberg kiinnostui yhä enemmän suomalaisesta teatterikentästä. Vuonna 1909 hänet nimettiin Suomen Kansallisteatterin apulaisjohtajaksi. Hän ei menestynyt ohjaajana ja jatkoi esiintymistä näyttelijänä. Hänen sopimuksensa teatterin kanssa peruttiin, mikä aiheutti aikansa kulttuuriskandaalin. Aalberg kuoli yllättäen vuonna 1915 kesken neuvotteluiden, jotka koskivat yhteistyön jatkamista Suomen Kansallisteatterin kanssa.

Ida Aalberg -museo esittelee Aalbergin uran lisäksi hänen lapsuutensa aikaista elämää.

Ida Aalberg-museo Janakkalassa Leppäkoskella on avoinna heinäkuussa ja tilauksesta. Museorakennuksena toimiva Idan lapsuuden koti on entinen ratamestarin talo, joka sisältyy sopimukseen valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta. Museon näyttely kunnioittaa Ida Aalbergin elämäntyötä sekä kansainvälistä uraa luoneena taiteilijana että Janakkalassa syntyneenä yksityishenkilönä korostaen samalla ratamestarin talon historiaa ja rautateiden merkitystä.

Voit vierailla Ida Aalberg -museossa myös virtuaalisesti!

Lähteet: Hanna Suutelan artikkeli Kansallisbiografian sivuilla ja artikkeli Ida Aalbergin elämästä Janakkalan kotisivuilla.