Erätaidot – mihin niitä enää tarvitaan?

Mihin nykyihminen tarvitsee nuotionsytytystaitoja tai puukonkäytön hallintaa? Eikö olisi tärkeämpää osata luoda Snapchat-profiili tai osata äänestää? 

Peruutetaanpa hieman ajassa taaksepäin 

Me partiossa opetamme lapsille ja nuorille kansalaistaitoja. Olemme yli sata vuotta vanha järjestö, ja niinpä kasvatussisältömmekin ovat muuttuneet yhteiskunnan myötä.

1900-luvun alussa partio opetti johtamistaitoja ja sotilaallisia taitoja. Maailma oli murroksessa, ja yhteiskunnat olivat epävakaita. Niinpä oli tärkeää ymmärtää, miten toimia poikkeustilanteessa, miten johtaa ryhmää, miten leiriytyä ja miten saada ruokaa luonnosta.

1960-luvulla maatalous kasvoi ja tehostui. Tuolloin Suomessa partion taitomerkkitehtäviä oli muun muassa kanojen kasvatus ja vasikan hoito. Myös erätaidot ja ruuanlaitto olivat yhä tärkeitä osia partiokasvatuksessa – olihan kylmän sodan aika.

Nykyään 2010-luvulla ohjelmassamme on runsaasti digi- ja mediataitoja ja yhteiskunnallisia taitoja. Pienempien kanssa harjoitellaan sähköpostin lähettämistä, ja isompien kanssa kokeillaan haastateltavana olemista. Treenaamme myös mielipidekirjoituksen tekoa ja juttelemme siitä, miksi on tärkeää äänestää.

Silti yhä ohjelmassamme ovat luonto- ja erätaidot. Miksi ihmeessä? Tarvitseeko nykyihminen niitä enää? Jos partio-ohjelmasta ovat kadonneet riistan jäljestys ja kanojen kasvatus, miksi siellä on yhä puukon käyttöä, nuotion sytytystä, telttailua ja luonnontuntemusta?

Erätaidot ovat luovuttamaton osa partiota

Miksi erätaitoja opetetaan yhä partiossa? Vastaus on kaksiosainen.

Ensinnäkin erätaidot ovat elämyksellisiä kokemuksia. Nykylapsi tai -nuori ei enää hevin pääse kuulemaan linnunlaulun täyttämää kevätaamua laavussa tai näkemään syyskuista aamu-usvaa pellon laidalla. Harva pääsee kokemaan, miltä tuntuu sytyttää talvi-iltana nuotio tai miltä tuntuu kokata ruokaa itse retkikeittimellä.

Toisekseen luonnossa saadut pärjäämisen kokemukset vahvistavat lapsen ja nuoren resilienssiä eli henkistä selviytymis- ja toipumiskykyä. Tulevaisuus voi olla arvaamaton ja nopeasti muuttuva, ja siksi me partiossa haluamme kasvattaa lapset toimintakykyisiksi ja oma-aloitteisiksi.

On paljon lapsia ja nuoria, joiden vahvuudet eivät tule esiin kotona tai koulussa. Kotona ja koulussa pääsee näyttämään vain yhden puolen itsestään, ja ihmisen paras puoli voi jäädä piiloon. Pahimmillaan nämä lapset ja nuoret jäävät kokonaan ilman onnistumisen kokemuksia: heidän vahvuutensa ei ole liikunnassa, matematiikassa, äidinkielessä, pihaleikeissä tai kotitöissä.

Sen sijaan partiossa saattaa tulla vastaan uudenlainen johtamis- tai selviytymistilanne, jonka nuori ratkaisee kuin itsestään. Monen vahvuudet ovat sosiaalisissa taidoissa, ryhmänjohtamisessa ja luovassa ongelmanratkaisussa. Partiossa nämä kyvyt pääsevät oikeuksiinsa.

Jos haluat tukea lapsen tai nuoren resilisenssiä, vie hänet metsään. Anna hänelle selviytymisen ja vahvuuden kokemuksia, joita muualta ei saa.

Kirjoittaja Katleena Kortesuo on Jaarlin Poikien jäsen ja aktiivinen partiojohtaja, joka on vetänyt lapsi- ja nuorisoryhmiä 14-vuotiaasta asti.