Tarinat ovat osa Hämeen kulttuuria

Satojen vuosien ajan tarinoita on kerrottu Hämeen kylillä, maanteillä, pelto- ja metsätöissä, illanvietoissa ja kodeissa. Vanha kauppatie, Hämeen Härkätie ja sen varrella olevat kymmenet kylät kätkevät itseensä useita tarinoita ja tapahtumia sen satojen vuosien historian ajalta.

Myytit ja tarinat ovat kiehtoneet ihmisiä aina ja eläneet vahvoina sukupolvelta toiselle. Ehkäpä niiden tarkoituksena on ollut opettaa jälkipolvia, ylläpitää hyviä tapoja jopa pelottelun keinoin. Osa tarinoista on taltioitu teksteiksi, mutta suurin osa kulkee kerrottuna sukupolvelta toiselle elävänä perintönä. Nämä tarinat, uskomukset ja tavat ovat tärkeä osa hämäläistä perinnettä.

Hämeen historia on Suomen mittakaavassa pitkä ja värikäs. Tarinoita ja erilaisia ihmiskohtaloita liittyy erityisesti Hämeen Härkätiehen. Jo alakoulussa opetetaan Härkätien olleen Suomen vanhin ja merkittävin kauppatie Turun linnasta Hämeen linnaan. Ei siis ihme, että tällä tiellä riittää tarinoita kerrottavaksi!

Jättiläisen hauta on iso kivi Letkun kylässä, joka kumisee, kun siihen lyödään.

Härkätie alkaa Kanta-Hämeen puolella Letkun kylästä. Siellä sijaitsee suuri suorakaiteen mallinen kivi, joka myös jättiläisen hautana tunnetaan. Kivi on niin suuri ja tasainen, että uskaltaessaan voi sen päällä helposti lepäillä ja nauttia ympäröivästä metsästä. Lepääköhän tässä haudassa sama jätti, joka Lopella aikoinaan ärhenteli?

Lopella nimittäin uskottiin asuvan piru jättiläisen muodossa. Kun Lopen uuden kirkon kelloja soitettiin ja kutsuttiin seurakuntalaisia kirkkoon, hermostui jättiläinen kellojen metelistä. Se sieppasi kivenlohkareen ja heitti kirkkoa kohti. Vaan lohkare menikin ohi ja putosi järveen. Siitä koko pitäjän karja sairastui ja eläimiä kuoli paljon. Jättiläinen oli näet sanonut kivestä: ”Niin kauan kuin se vedessä makaa, tuo se onnettomuutta”. Kyläläiset vipusivat kiven vedestä ja karjaonni palautui.

Ei ole Härkätien kievarit ja majatalot ainoita paikkoja, jossa tarinoita on kerrottu. Niitä on Hämeen linna ja sen ympäröivät kunnat kartanoineen täynnä.

Lepaan kaunis Anna kummittelee kartanolla vielä tänäkin päivänä.

Lepaan kaunis Anna ja pappissukuun kuuluva Maunu Tavast kohtasivat toisensa Lepaalla ja rakastuivat. Maunusta oltiin vihkimässä piispaa, eikä hän näin ollen voisi mennä naimisiin. Hän oli halunnut piispanvihkimystä koko ikänsä, mutta hän halusi saada myös Annan omakseen. Hän päätyi julmaan tekoon muurauttamalla Annan vanhaan kellariin saaden sekä piispan vihkimyksen, että Annan sydämen. Tarinasta on useampi versio. Yksikään niistä ei valitettavasti ole yhtään sen onnellisempi. Liekö surullinen kohtalo saanut Annan kummittelemaan Lepaan kartanolla vielä tänäkin päivänä.

Jätä oma tarinasi Kanta-Hämeestä kommentteihin. Kuulemme niitä mielellämme lisää!

Hämeen tarinoita pääset lukemaan myös VIKKE-pelissä, joka tutustuttaa pelaajan Hämeen kulttuurikohteisiin tarinoiden ja tehtävien avulla.