Finlaysonin juuret ovat Tampereella ja Forssassa

Tukholmalaissyntyinen värjärimestari Axel Wahren (1814-1885) liikekumppaneineen perusti Forssan puuvillakehräämön vuonna 1847 Kuhalankosken partaalle Tammelan maalaispitäjään. Ennen Forssan perustamista Wahren oli jo vuodesta 1838 johtanut Jokioisten verkatehdasta (per. 1798, myöhemmin Tampereen verkatehdas, nyk. Tamfelt Oyj). Kisällivuosinaan hän oli perehtynyt verka- ja puuvillatehtaisiin ja värjäämiseen eri puolilla Eurooppaa. Axel Wahren oli kyvykäs teollisuusmies, joka sai visioihinsa tukea ja rahoitusta helsinkiläiseltä Henrik Borgströmiltä.

Forssan kehräämö sai pian rinnalleen lankavärjäämön ja kutomon. Maaseudulle perustetun tehtaan ympärille alkoi kasvaa Forssan tehdaskylä. Tehdas järjesti työntekijöilleen koulun, terveydenhuollon, kirjaston, kaupan ja tuki kulttuuriharrastuksia. Ajan tavan mukaan työntekijöiden elämä sitoutui monin säikein yhtiöön. Forssa-yhtiötä kehitettiin maaseudulle kasvaneena tehdasyhdyskuntana laaja-alaisesti ja rohkeasti Euroopan parhaiden käytäntöjen mukaan. Tekstiilituotannon lisäksi tehdasyhtiöön liittyi mm. karjanhoitoa, maanviljelystä, puutarhoja, metsätiloja, sahoja, puusepäntehtaita ja mylly, jotka omalla toiminnallaan tukivat yhteisön elinvoimaa. Vuosisadan lopulla Forssan tehdaskylä oli jo emopitäjäänsä väkirikkaampi, ja 1923 Forssa itsenäistyi Tammelasta omaksi kunnakseen. Uuden kunnan nimikin tuli tehtaista, mikä kuvaa tehtaiden merkitystä paikkakunnan olemassaolossa.

Forssan tehtaiden menestys perustui Wahrenin visioon värjättyjen lankojen ja painetun kankaan tulevaisuudesta. Pian kehräämön käynnistyttyä Wahren alkoi kokeilla langan värjäämistä, ja jo 1853 värjäystoiminta sai oman rakennuksensa: lankavärjäämön. Teollinen kankaanpainaminen alkoi Forssassa vuonna 1861, ensimmäisenä Suomessa. Ensimmäinen ns. perrotiinikone hankittiin vuonna 1861 ja jo seuraavana vuonna hankittiin tehokkaampi telapainokone. 1800-luvulla painokuosit ostettiin valmiina teloina muualta Euroopasta. Ensimmäisiä painokankaita olivat kalanruoto- tai liituraitakuvioiset miesten housukankaat, ja kretongit eli kuvioidut puuvillakankaat. Ensimmäisten painokankaiden mallit mukailivat kudottuja tai kirjailtuja kankaita. 1800-luvun lopussa painotelojen valmistus aloitettiin paikan päällä Forssassa.

Forssa-yhtiö oli vuosina 1847-1933 tamperelaisen Finlaysonin tärkein kilpailija, jonka tärkeä valtti oli painokangastuotanto. 1920-luvun suuret investoinnit, kilpailun lisääntyminen ja lama kuitenkin johtivat Forssa-yhtiön pääomistajan ja silloisen johtajan Isak Julinin ratkaisuun myydä omat osakkeensa Tampereen Finlaysonille. Uuden suuryhtiön nimeksi tuli Finlayson-Forssa Oy. Huhtikuussa 1934 tapahtuneen kaupan ansiosta Finlayson sai pääosakkuuden Forssa-yhtiöstä, ja yrityksen johto keskitettiin Tampereelle. Forssa muodosti tärkeän osan teollisuuskonsernin toimintaa, sillä perinteikkään kangaspainon ja viimeistämön toimintaa jatkettiin ja kehitettiin vastaisuudessakin.

Näin muisteli Finlaysonin nykymallistojen klassikkosuosikki Aini Vaari Forssan ateljeen alkuvaiheita 1950-luvulla. Ensimmäiset Forssan tehtaan omat mallisuunnittelijat olivat aloittaneet työskentelyn jo 1940-luvun puolella. Siihen saakka painokangasmallit oli tuotu ulkomailta. Aluksi suunnittelu oli hajanaista, kokeilevaa, toisinaan malleja vain muokattiin suomalaiseen makuun sopivaksi. Forssan ateljee perustettiin virallisesti vuonna 1951, ja sen ensimmäisenä ateljeepäällikkönä toimi Elisabeth Lindahl.  Oli luontevaa, että Finlaysonin suunnitteluosasto perustettiin juuri Forssan perinteikkään kangaspainon yhteyteen. Forssassa oli koko painokangasprosessin tekninen osaaminen huippua, ja se teki suunnittelijantyöstä kiinnostavaa. Painokangasateljeen kulta-aikaa olivat 1950-60-luvut. Suunnittelijoita oli ateljeessa parhaimmillaan 12. Henkilökunnan keskuudessa oli lämmin tunnelma, työtä ja asiakkaita riitti. Suomen talous oli nousussa ja kotimaisuusaste korkea. Forssan ateljeessa luotiin uutta muotia ja kauneutta kaikelle kansalle.

1970-luvulle tultaessa Finlayson oli ostanut melkein kaikki suomalaiset puuvillatehtaat. Porin puuvillan ateljee yhdistettiin Forssaan vuonna 1976. Kaksi suunnitteluosastoa yhdistettiin, mutta samalla vakituisia suunnittelijoita vähennettiin. 1970-luvun lopulta lähtien suunnittelija oli yhä useammin freelancer. Forssan kuosiluonnosarkistossa löytyykin noin 200 suunnittelijan töitä.

Vaikka Finlayson oli tässä vaiheessa nielaissut kilpailijansa, oltiin maailmanmarkkinoiden suhteen uudessa tilanteessa. Markkinoille tuli yhä enemmän edullisia kankaita ulkomailta, ja kotimaan tuotantoa alettiin vähitellen ajaa alas. Painokangaspuolella tämä näkyi mm. siinä, että ulkomailta alettiin tuoda painettavaksi edullisia pohjakankaita, joiden laatu vaihteli.

Forssassa kehräämön toiminta päättyi 1980-luvulla, sisustustekstiilien suunnittelu keskitettiin Tampereelle vuonna 1986, Forssan kutomo suljettiin 1996 ja viimeisenä päättyi kangaspainon toiminta 2009.

Nykyään Finlaysonin kankaita painetaan ja tuotteita valmistetaan eri puolilla Eurooppaa, ja myynti tapahtuu vahvasti verkkokaupan kautta. Finlayson -tuotemerkki on myös levinnyt lisenssisopimusten kautta ympäri maailman.

Kun Finlayson 1990-luvulla supisti kotimaan tuotantoaan tehtaita sulkemalla, se päätti luovuttaa laajat arkistonsa museokokoelmina ylläpidettäväksi. Osa Finlaysonin perintöä on tallessa Tampereen museoilla, osa Forssan museolla. Forssassa satojentuhansien painokankaiden kokoelma on järjestäytynyt Kuosikeskukseksi, jossa voit tutustua suomalaiseen painokangasmuotoiluun ja muotoilijoihin. Kuosikeskuksessa on painokangasnäytteiden lisäksi lukemattomia alkuperäisiä kuosiluonnoksia, joista nyky-Finlayson on luonut uusia tulkintoja. Kaikki Finlayson 200-malliston raikkaat klassikkokuosit löytyvät luonnoksina Forssan kokoelmasta. Finlaysonin ja sen perinnettä tallentavien museoiden yhteistyö pitää historiaa elävänä ja luo syvyyttä modernin yrityksen toimintaan.

Lue lisää:
Forssan Museon nettisivut
Forssan Museon blogi
Forssan Museon instagram
Piipun Juurella -tietokanta