Janakkalan Pyhän Laurin kirkko

Janakkalan Pyhän Laurin kirkko on viimeisin Hämeen keskiaikaisista kivikirkoista. Sen rakennutti Hämeen linnaläänin isäntä Åke Tott ja käyttöönotto on tapahtunut ilmeisesti 19.9.1520. Kirkon itäpäädyssä on edelleen kolme Tott-suvun vaakunaa.

Kirkon pääovi osoittaa länteen, auringon laskun ja kaiken loppumisen suuntaan. Alttari taas on kohti itää, Kristuksen tulon ja ylösnousemuksen ilmansuuntaa. Alun perin kirkko oli suorakaiteen muotoinen ja sen sisäkatto oli holvattu tiilestä. Runkohuoneeseen liittyi pohjoispuolella sakaristo ja eteläpuolella sekä mahdollisesti länsipuolellakin oli asehuone.

Saarnatuoli on tehty 1600-luvun alussa. Nykyisen kellotapulin rakensi kuuluisa kirkonrakentaja Martti Tolpo. Tapuli valmistui vuonna 1785 korvaamaan 1662 valmistunut puinen kellotapuli. Kirkonkellot ovat 1600- ja 1700-luvuilta.

Suurimman muutoksen kirkko on kokenut 1800-luvulla. Runkohuoneen pohjoispuolen sakaristo ja eteläpuolen asehuone purettiin. Vuosina 1839-40 itäpäätyyn rakennettiin särmikäs sakaristo, ja vuosina 1848-49 kirkko muutettiin empiretyyliseksi ristikirkoksi Engelin ja Lohrmanin piirustusten mukaan.

Alttaritaulun ”Jeesus ristillä” on maalannut B. A. Godenhjelm vuonna 1851. Vuonna 1875 aloitettiin keräys urkuja varten. Paroni H. G. Boije lahjoitti 940 markkaa ja yhteensä rahaa saatiin 1300 markkaa. Kangasalan urkutehtaalta tilatut urut otettiin käyttöön vuonna 1879.

Ensimmäiset urut eivät olleet kovin pitkäikäiset, sillä jo 7.7.1927 vihittiin käyttöön uudet, myös Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut. Kirkon sisätiloissa toteutettiin vuonna 1933 professori Carolus Lindbergin korjaussuunnitelma, jonka yhteydessä kirkko täysin sähköistettiin. Valitettavasti heti seuraavana vuonna salaman iskusta syttynyt tulipalo turmeli urut ja muitakin sisäosia niin pahasti, että jouduttiin aloittamaan uusi remontti.

Juhannuksena 1935 piispa Aleksi Lehtonen vihki kirkon ja urut uudelleen käyttöön. Kirkko maalattiin sisältä kuitenkin vasta vuonna 1962.

Vuonna 1956 oli rakennettu kirkon pohjoissiipeen ruumiinsiunauspaikka. Tästä luovuttiin 1982, jonka jälkeen kaikki siunaustoimituksen on suoritettu pääalttarilla. Kuorin toimivuuden parantamiseksi sen lattiaosaa laajennettiin kirkkoon päin ja korokkeen reunaan tehtiin pyörätuoliluiska. Myös virsitaulut siirrettiin sivulehtereiden kaiteiden päältä niiden alle seinään. Vanha ristiinnaulittua esittävä puuveistos sijoitettiin etelän puolelle kuoriin jokaisen alttarille tulevan kohdattavaksi. Samalla tehtiin merkittäviä muutoksia sakastissa ja sen alakertaan rakennettiin WC- ja säilytystiloja.

Kirkon sisätilat on korjattu täydellisesti 1990-luvun alussa. Varhaiskirkon ajatteluun palaten alttari irrotettiin seinästä ehtoollispöydäksi. Alttarikehä jätettiin keskeltä auki kertomaan esteettömästä pääsystä Kristuksen luo, armosta ilman ehtoja.

Vuonna 1993 käyttöönotettiin barokkityyliset täysmekaaniset ja 40-äänikertaiset urut, jotka on rakentanut paikallinen Urkurakentamo Martti Porthan. Ne ovat harvinaisuus, Pohjoismaiden ainoat, joilla voi soittaa myös keskisävelvirityksellä. Upeilla puuleikkauksilla koristetun soittimen esikuva löytyy Pohjois-Saksan Stadesta, St Cosmaen kirkosta.

Kuka Lauri?
Läheisen Laurin lähteen nimi tulee Janakkalan keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Pyhän Laurentiuksen nimestä. Tälle pyhimykselle on omistettu myös Janakkalan kirkko. Kertoman mukaan arkkidiakoni Laurentius poltettiin halstarilla Roomassa kristittyjen vainon aikaan, kun hän oli piispan käskystä myynyt kirkon kalleudet ja jakanut rahat köyhille.

Pyhän Laurentiuksen, suomalaisittain Laurin, maine levisi kristinuskon mukana niin, että monet kirkot Suomessakin pyhitettiin hänelle. Laurin puoleen käännyttiin palohaavojen, kuumeen, noidannuolen ja kiirastulen vaivoissa sekä tulipalon sattuessa. Lauri oli myös köyhien, kirjastonhoitajien, palosotilaiden, kokkien, leipureiden, koululaisten ja majatalonpitäjien pyhimys.

Yhteys