Iso-Melkutin on smaragdinvihreä erämaajärvi keskellä kapeaa harjujaksoa. Iso-Melkuttimen pinta-ala on 62 hehtaaria, pituus 1,7 kilometriä ja leveys 850 metriä. Yhtenäisestä harjusta on vedenpinnan yläpuolella näkyvissä kolme pitkää niemeä ja harju jatkuu myös veden alla. Länsipuolen Vähä-Melkutin on sulkeutunut omaksi järvekseen harjun kurkottaessa alueen yli. Seuraava harjun kärki on Nappilahdennokka, joka sulkee Nappilahden Iso-Melkuttimen eteläosaan ja pituudeltaan yli 300 metriä. Sen jatkeena on Tokholmannokka, joka melkein erottaa Purinlahden muusta järvestä. Tokholmannokalla on pituutta 400 metriä.

Lähde: Wikipedia

Iso-Melkutin kuuluu Kaartjärven valuma-alueeseen, joka on osa Vanajaveden valuma-aluetta Kokemäenjoen vesistössä. Järvi sijaitsee vesistöalueen latvoilla ja siihen laskee länsipuolelta Tammelan Kaitajärvi ja pohjoisesta Valkealammin laskuoja. Iso-Melkutin laskee lyhyellä ojalla Ämmäojaan, johon kerääntyy myös ojitetun Purinsuon kuivatusvedet. Vesien reitti kulkee Yli-Myllyn ja Ali-Myllyn  kautta Taipaleenjärven ja Alimmaisen kautta suureen Kaartjärveen. Kaartjärvestä vesien matka jatkuu Kaartjokea pitkin Hyvikkälänjokeen ja Hiidenjokea myöten alaspäin Vanajaveteen ja lopulta Porin kohdalla Itämereen.

Lähde: Wikipedia

Iso-Melkuttimen syntyajat ajoittuvat viimeisen jääkauden sulamisvaiheeseen, kun kolmas salpausselkä muodostui. Luoteesta virranneen mannerjäätikön sulamisvedet muodostivat suuren sandurin eli suistoalueen, jota kutsutaan Pernunnummen sandurdeltaksi. On mahdollista, että sandurin eteläreunan tuntumassa sijaitseva Iso-Melkutin syntyi jäätikkörailoon pudonneiden jättimäisten jäälohkareiden hautauduttua hiekkaan ja soraan. Lohkareiden kohdalle syntyi syvät kuopat, joihin järven vesi jäi.

Lähde: Wikipedia

Näkösyvyys on poikkeuksellisen kirkasvetisellä Iso-Melkuttimella vuodenajasta riippuen noin 4 – 8 metriä. Maksimisyvyys on noin 27 metriä. Rannat ovat hiekka- ja sorapohjaisia. Rantojen läheisyydessä on paljon kaatuneita puita, joiden seasta löytyy ahvenia. Haukiakin voi löytää piileskelemästä läheltä rantakaislikkoa, noin 2-3 metrin syvyydessä. Lisäksi järveltä löytyy paljon erikokoisia kivikasoja, joiden seassa uiskentelee paljon pikkukalaa kuten ahvenia ja kiiskiä, syksymmällä mateitakin. Kohde sopii erinomaisesti laite- ja snorkkelisukeltamiseen. Iso-Melkuttimen itäpäässä on hyvä uimapaikka ja luoteispään lepakkolaavun läheltä löytyy laitesukeltajien rakentamat portaat.

Lähde: Riihimäen urheilusukeltajat

Mato-ongella kalastaminen kuuluu jokamiehen oikeuksiin. Kaikkien 18-64-vuotiaiden tarvitsee ostaa kalakortti vuosittain eli maksaa kalastonhoitomaksu. Kalastusluvan voi ostaa kätevästi esimerkiksi osoitteesta www.eraluvat.fi. Lupa oikeuttaa kalastamaan yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä. Muut luvat myöntää Räyskälän osakaskunta ja niitä voi ostaa Räyskälän kyläkaupalta. Iso-Melkuttimelta tavattavia kalalajeja ovat mm. ahven, kiiski, hauki ja made. Lisäksi järvessä on luontaisesti lisääntyvä siikakanta.

Etelään avautuvilla kuumilla ja kuivilla paisterinteillä on ihan omanlaisensa kasvilajisto. Idänkeulankärki ja kangasajuruoho ovat tyypillisiä paahteisten harjurinteiden kasveja. Perihämäläisen ja erittäin uhanalaisen hämeenkylmänkukan (kuvassa) läntisin esiintymispaikka on Melkuttimien alueella. Paisterinteiden harvinaiset kasvilajit ovat myös monen uhanalaisen tai harvinaisen hyönteislajin ravintoa. Hämeenkylmänkukan kasvupaikat on suojeltu lailla, eikä kasvia saa missään tapauksessa poimia tai siirtää. Iso-Melkuttimen lähialueen harjunpainanteissa ja lampien rannoilla on pieniä rämesoita. Laskupuron kosteassa ympäristössä viihtyviä harvinaisuuksia ovat mm. suopunakämmekkä, sorjahukankorento ja virtavesimittari. Linnuista Melkuttimien alueella viihtyvät mm. kuikka ja kehrääjä.

Lähde: Metsähallitus (www.luontoon.fi)