Kati Lehtonen: PAINAUMA

Kati Lehtonen
PAINAUMA
23.11.-14.12.2025

“Hämeenlinnan avovankilan läheisessä metsikössä kulkee vanha raja-aita. Se on ruostunut ja paikoitellen rikkoutunut, eikä estä kulkua vankilan puolelle tai sieltä pois. Kulkua haittaavat oikeastaan vaan tiheästi kasvavat pusikot. Aita on avonaisuudestaan huolimatta kuitenkin hyvin konkreettinen raja, jonka järkkymättömyydestä kertovat aidan vierellä kasvavat puut. Aidan paksu vaijeri on aikojen kuluessa painanut puiden kylkeen kuopan ja vähitellen puun kasvaessa, on vaijerin ympärille syntynyt oudon muotoinen pahkura.

Maisemaa tarkasteltaessa tällaisia omituisia rajapintoja tuntuu olevan kaikkialla. Osa niistä käsitteellisiä, osa hyvinkin konkreettisia. Osa inhimillisen havainnon ja näkökyvyn epätarkkuuden aikaansaamia. Emme voi nähdä kovin kauas, emmekä asioiden taakse tai läpi. Myös muistimme on rajallinen ja aika hapertaa niitäkin palasia, joita olemme saaneet mukaamme menneestä. Aikaisemmin ehjään kuvaan alkaa syntyä halkeamia.

Ihmisen aikaansaannosten ja luonnon väliset rajapinnat synnyttävät jälkiä ja painaumia maisemaan. Puun rosoinen pinta säilyy hetken tunteena myös kämmenen iholla. Tuntoaistimuksen laukaisee solukalvojen mekaaninen painuminen. Aistimukset synnyttävät painumista myös ajatusten tasolla ja talletamme muistomme näihin mieleen syntyneisiin painaumiin.

Ajan ja paikan kerrokset muuttuvat hauraiksi, välillä katoavat ja tulevat joskus uudelleen näkyviin. Maiseman ääriviivat muuttuvat, syväänkään painuneet muistot eivät ole unohdukselta turvassa. On vaikea sanoa, onko näkymä peittynyt paksuun sumuun, vai onko kuva ajan kanssa vain haalistunut pois. Aitoihin kiinni kasvaneista puistakaan ei voi olla varma onko vaijeri aiheuttanut niille kärsimystä, onko pahkura ihmisen aiheuttama arpi puun rungossa, vai ovatko puut kasvaneet välittämättä vähääkään ihmisen metsikköön rakentamista rajoista.“

– Kati Lehtonen

Linkit:
www.katilehtonen.com
www.taidehallihame.fi