DigiTrail-pyöräilyreitit

Hämeenlinna, Härkätie


Härkätien historialliset kulttuurimaisemat idyllisine kylineen houkuttelevat pysähtymään usein. Portaan luonnonkaunis harjumaisema on henkeä salpaavan ihastuttava, rantamaisemat ovat kahta puolta reittiä. Vanha tehdashistoria muistuttaa menneen ajan työnteosta Forssassa.


Hämeen Härkätien historiaa

Hämeen Härkätie on vanhimpia ja sen varhaisvaiheet ulottuvat kauas keskiajan taakse, aina viikinkiajalle eli 800-luvulle saakka. Ruotsissa sijainneen Birkan kauppiaat hankkivat erätalouden tuotteita ja myivät niitä Keski-Eurooppaan. Suomen rannikolle syntyi kauppapaikkoja, joissa birkalaiset ja rannikon suomalaiset kävivät vaihtokauppaa.


Koska rannikolla asuvien omat eräalueet olivat pienet, vaihtoivat asukkaat halutut erämetsien tuotteet sisämaan hämäläisiltä. Hämäläiset hankkivat laajoilta erämailtaan paitsi arvoturkiksia eli soopelia, kärppää, näätää ja saukkoa, myös Välimeren piirissä jo antiikin ajoista lähtien arvostettua haustetta. Hauste eli castoreum on majavan sukurauhasista saatava, lääkeaineena käytettävä erite, jonka uskottiin lisäävän sukupuolista kyvykkyyttä sekä auttavan sydän- ja verisuonitauteihin, epilepsiaan ja erilaisiin myrkytystiloihin. Vastineeksi hämäläiset saivat aseita, koruja, metallia ja suolaa.


Suomessa Härkätien merenpuoleiseen päähän muodostui kauppapaikka ja lopulta Unikankareen kummun ympärille kasvoi Turun kaupunki. Sisämaan kauppapaikka sijaitsi nykyisen Hämeenlinnan kaupungin tienoilla, jonne ruotsalaiset 1200-luvun lopulla rakennuttivat kivilinnan.


Kauppapaikkoja yhdistävä Härkätie ei ollut 900-luvulla eikä keskiajalla muuta kuin kasvillisuudesta auki raivattu kiemurainen kulku-ura. Jokien, purojen ja kosteiden paikkojen ylitykset järjestettiin pitkospuilla tai kivilatomuksilla. Tämän muinaistien ylläpitämisestä vastasivat muinaispitäjät.


Tien linjaus on määriteltävissä Jaakko Teitin vuosina 1555-56 laatiman tieluettelon sekä 1600-1700-lukujen karttojen avulla. Näiden mukaan Härkätie oli 162 km:n pituinen reitti, joka johti Hämeenlinnasta Rengon kirkolle ja Lietsaan, sitten Tammelan Portaan ja Letkun kautta Somerolle, sieltä Marttilan ja Liedon kautta Turun tuomiokirkon kupeeseen.


Suurin osa matkoista taitettiin jalan, ja tavarat kulkivat hevosen selässä. Kesäaikaan tavallinen päivämatka oli 30-40 km maaston ja kuorman mukaan. Talvella Härkätien korvasi järvenselkiä ja soita pitkin viitoitettu talvitie.


Härkätiellä ei kuljettu pitkiä matkoja härillä, vaan härkiä käytettiin kyntötöissä. Häme oli kuulu hevosmaakunta. Härkien pito syrjäytti hevosten käytön vasta 1600-luvulla, jolloin kruunu takavarikoi talonpoikien hevosia armeijan tarpeisiin. Välttyäkseen tältä hämäläiset siirtyivät pitämään härkiä. Härkätie-nimityksen taustalla voi olla eurooppalainen, vanhojen teiden syntyä selvittävä perinne, jossa jokin väkevä eläin, kuten härkä, olisi ensimmäisenä tallannut kulku-uran auki.


Aluksi yövyttiin tilapäisissä majapaikoissa. Olojen vakiintuessa ja asutuksen laajentuessa teiden varsille perustettiin kievareita kruunun asioilla liikkuvia varten. Härkätien kievarit sijaitsivat Rengon kirkolla, Tammelan Portaassa, Someron Lahdessa, Marttilan Juutilassa ja Liedon Pinomäessä. Yksityiset perustivat tienvarteen krouveja, joiden pääasiallinen palvelutarjonta keskiajan lopulla koostui sahdista ja oluesta.


Monista kaupallisista ja poliittisista mullistuksista huolimatta Härkätien yhdistämät Varsinais-Suomi ja Vanajan Häme muodostivat yhtenäisen ja selkeän liikennealueen aina 1800-luvulle saakka. Siirtyminen konevoimaan, aluksi rautateihin ja sitten autoihin, vähensi perinteisen kulkureitin merkitystä. Härkätien linjaus ei vuosisatojen saatossa kuitenkaan juuri muuttunut, kunnes vuonna 1962 liikenteelle avattu valtatie 10 syrjäytti sen hiljaisiksi paikallis- ja yksityisteiksi.

Härkätie-pyöräilyreitit


Lataa DigiTrail Google Play storesta.

DigiTrail logo